Hippiäiset

Talven (?) tunnelmia

2011-12-26T12:35:00.000-08:00

Talvesta ei tänä vuonna ole tietoakaan, mutta täytyypä tunnustaa, että hirmuisesti tuo ei haittaa. Nyt pääsemme sentään lenkkeilemään metsissä, toisin kuin lumisempina talvina, jolloin kireäpipoiset hiihtäjät kansoittavat kaikki lenkkimaastomme ja joudumme pahimmillaan kuukausitolkulla talsimaan katuja pitkin. Ja vielähän tuota lunta ehtii tänä vuonna tulemaan ihan riittävän moneksi kuukaudeksi.
Taas on jääneet kirjoittamiset kovin vähille, mutta josko tekisin itselleni uudenvuodenlupauksen, että tämäkin asia lutviutuisi jatkossa paremmin.
Koirat ovat voineet hyvin, ovat iloisia ja tyytyväisiä. Hiljan kanssa ollaan harrasteltu syksyn ajan agilityn alkeita vaihtelevalla menestyksellä. Herkän whippetin sielunelämään olenkin joutunut tuon harrastuksen myötä paneutumaan oikein toden teolla. Pikkukoera Hymy on oma hölömö itsensä, joka ei maallisista murheista ressaa. Hymppis ei taida äidin helmoissa aikuiseksi kasvaakaan ikinä. Vauvaksi kutsuvat myös Hallaa, joten ehkä tuolla (isän puolen) perimässä onkin jokin vauva-geeni kovin dominoivana ainakin näillä kahdella.
Kuvassa isukki, jonka elämä näyttää olevan kovin auvoista. ( Kuva: Virpi Onkamo)

Harrastelurintamalla on muutoin ollut melko hiljaista. Nala kuitenkin osallistui Jyväskylän kansainväliseen näyttelyyn molempina päivinä. Tuloksina oli hienot ERInomaiset molemmilta tuomarelta, sunnuntaina Nala oli kaiken lisäksi vielä PN3 ja sai SA:n. Ja pikkumies Halla tullee osallistumaan ensi kesänä Suomi-Cup -kisoihin, koska se on tilastoissa hienosti 8. Hyvä Halla ja Nala ja taustajoukot!

Tässäpä vielä kuva Hallasta nelijalkaisen perheensä kanssa. (Kuva: Marianna Eira)

Pienimuotoisia pentutapaamisia lenkkeilyjen merkeissä ollaan touhuiltu säännöllisen epäsäännöllisesti. Vode ja kaverinsa Nuutti kuuluvat jo miltei "samaan perheeseen" kun asustelevatkin ihan tuossa kivenheiton päässä, mutta Nalaakin ollaan onneksi välillä päästy tapailemaan. Niin ja ja kävihän isä-Jalokin vaimoa ja tytärtään tässä syksyn aikana tervehtimässä. Jalon mielestä tytär oli kerrassaan rrrrrrakastettava, kuten kuvakin kertoo.

Mutta pitemmittä puheitta: Joulu on vietetty ja koiratkin saivat paljon herkullisia lahjoja. Joulukorttikin tulee hieman myöhässä, mutta sen myötä toivotamme tuulispäiden kanssa kaikille oikein hyvää Uutta Vuotta 2012!

Hippiäiset rulettaa

2011-09-21T07:34:00.000-07:00

Syyskuu on ollut hienoa aikaa harrastelurintamalla Hippiäisille.
4.9.11 osallistui Muuramen ryhmänäyttelyyn Hilja ja lapsensa Hymy, Nala ja Vode. Niin Hilja kuin tyttärensäkin saivat ERInomaiset arvostelut kera SA:n. Vode sensijaan korjasi koko potin ja sai sertin ollen ROP. Oli aika ylpeetä porukkaa meillä!
Päivän kruunsi vielä linnunteitä pitkin tullut tieto, että pikkupoika Halla oli samaan aikaan Kajaanin maastokisoissa sijoittunut luokkansa toiseksi. Notta taas pröystäillään!

Seuraavana viikonloppuna Halla, Vode ja Hymppis osallistuivat Kalakukkomaastoihin Nilsiässä. Päivä oli kaunis ja kisat tunnelmaltaan mukavat. Kaikki kolme juoksivat hienot alkueräjuoksut, mutta koska koiria oli yhdelle päivälle todella paljon, jouduttiin finaaliraja nostamaan niin korkeaksi, ettei Halla siihen joukkoon päässyt. Lohdutukseksi Halla sai kuitenkin uuden "norsunkarvaisen" palttoon talven kylmiä kelejä susirajalla helpottamaan. Hymppis oli loppujen lopuksi luokkansa viides kera SA:n ja Vode pikkupoikain luokassa toinen.

Ja koska muutkin harrastelee, niin Hiljakin on saanut ihan oman harrastuksen. KSVKK järjesti vinttikoirille ihan oman agilityn alkeisryhmän ja niinpä me sitten Hiljan kanssa ollaan aloiteltu agiliitämisen alkeita. Tiesinkin, että Hilja tulee siitä pitämään, mutta että voisin jopa itsekin innostua ... se oli pienoinen yllätys!

Erinomainen mammakoira.

Hymppis posettaa.

Nala-kaunokainen.

Voitto voittajan paikalla.

Vode sai moooonta pusua!

Pröystäilyä

2011-08-03T09:04:00.000-07:00

Kotioloissa.

Virallisesti.

Kukapa sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse. Tai koira tässä tapauksessa. Ja omistaja ylpeilee kaunokaisestaan.

Meille ei näyttelyistä ole suuria voittoja herunut, mutta niistä pienistä iloitaankin sitäkin enemmän. Keski-Suomen Vinttikoirakerho järjesti 2.6.11. perinteisen epävirallisen kesänavaustapahtuman näyttelyineen. Epävirallisena tuomarina toimi pitkän linjan koiraharrastaja Susanna Uusitupa-Kärppä, kennel Didaktics. Hilja valittiin jo toistamiseen näyttelyn kaunemmaksi, mistä olimme kovin otettuja. Titteliäkin tärkeämpää oli kuitenkin "tuomarin" kuvaus Hiljasta: " Voittajan valinta ei sitten ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin. Valitsemani whippet oli mielestäni varsin osuva yhdistelmä vahvuutta ja voimaa, sekä siroutta ja eleganssia, olematta silti millään lailla hento. Koira esiintyi hyvin ja se esitettiin erinomaisessa lihaskunnossa". Tuomari lisäsi sanallisena kommenttinaan vielä, että hänen mielikuvissaan vinttikoira kuvastaa juuri näitä Hiljassa esiin tulevia elementtejä.

Vaikka tapahtuma oli kovin pienimuotoinen, olin kovin otettu noista lauseista, jotka samalla kuvaavat niin hyvin omia ajatuksiani Hiljasta ja siitä, miltä whippetin mielestäni kuuluu näyttää. Sporttisuutta, vahvuutta ja eleganssia. Näitä asioita jaksan meidän Rouva Tuulispäässä ihastella päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Mikään koira ei tokikaan ole täydellinen, mutta Hilja on ulkoisesti hyvin pitkälti sitä, mitä minä olen koiraltani aina halunnut. Ugh, olen puhunut. Ihanhan jo alkaa nolottaa...

Mutta nyt lähden taas ihastelemaan ikiomaa kaunokaistani!

Kesähelteisiä kuulumisia

2011-07-25T12:15:00.000-07:00

Pikku toipilas sairaala-asussaan.

Severi näyttelee.

Nala treenaa monipuolisesti. Ja aina täysillä. Äitinsä tyttö!

Vode venyy. Voden loikat ovat ihan omaa luokkaansa ja siitä saattaakin tulla vielä melkoinen agiliitäjä. Ainakin esteiden yli mennään korkealta!

" Milloinkas juostaan toinen kierros?"

Halla liitää sinisellä manttelilla. Kilpakumppanina Robin ( Noble Nelly´s One Rumba)

Halla, The Kaunis Poika, jota kotoisasti Hannaksikin tituleeraavat. Tätien sydämet sulaa tämän katseen edessä

Lapsoset Vode ja Halla kisailivat Kihniöllä (vai Kihniössä). Kisa oli Vodelle ensimmäinen ja hienosti poika kirmaisikin luokkansa kolmanneksi. Halla puolestaan osallistui elämänsä toiseen kisaan ja pikkupoika pinkaisi toiselle sijalle. Notta onnea vaan molemmille pojille ja heidän omistajilleen! Taas ollaan ylypeitä.

Severistäkin saatiin hieno kuva sen osallistuttua Helsingissä näyttelyyn EH-arvostelulla. Komea poika ja niin äitinsä näköinen!

Nala on käynyt maastojuoksuharjoituksissa ja osoitti jo pentulaatikossa esiin tulleet tappajanlahjansa paikkansapitäviksi. Peto jo syntyissään ja vieheen ajo sujui heti kuin vanhalta tekijältä. Hilja-mamman kanssakin sujui parijuoksuharjoittelu hienosti, joten eiköhän tätäkin vauhtimimmiä tulla kisoissa näkemään.

Hymppis puolestaan viettää yllättävää sairaslomaa mammansa hellässä huomassa. Äkillisen märkäkohdun vuoksi Hymy jouduttiin steriloimaan, mutta leikkaus sujui onneksi hyvin ja toipuminen on hyvällä mallilla. Onneksi tulehdus oireili vähäisellä vuodolla, joten pääsimme nopeasti hoitoon eikä tilanne ehtinyt kriittiseksi. Mutta nyt siis elellään hissukseen ja hoidellaan pikku potilasta.

Tuulena taivaanrannassa

2011-07-03T11:46:00.001-07:00

Tästä alkoi yhteinen taipaleemme. Näillä naskaleilla saatiin PALJON tuhoa aikaiseksi!

Vimma rakasti ihmisiä ja läheisyyttä. Vimma oli maailman parhain ja lämpimin tyyny.

Kaunis tummasilmäni.

Vimma ja yksi sen rakkammista Unileluista. Näitä kuvia vuosien varrelta eri Unilelujen kanssa on paljon.

Vimma täynnä elämän voimaa.

Talvinen kaunokainen.

" Mä annan sut pois,

mä päästän sut pois,

vaikka sattuu.

Sä annat mut pois,

sä päästät mut pois,

kaikkeen tottuu.

Hymyillään vaan

ei voi muutakaan

enää antaa

luovutaan toisistamme hiljaa." (Laura Närhi)

Niin, kaikkeen tottuu. Vuosi on kulunut Vimman lähdöstä. Ikävän vuosi.

Tänään halusin ensimmäisen kerran katsella kuvia Kultaisesta Keltaisestani. Vieläkin tunnen sen tuuhean turkin sormissani. Vimman lukuisat Unilelut lojuvat koskemattomina koirien lelukopassa. Toiset koirat eivät niillä leiki. Toiset eivät niitä öisin kaipaa viereensä.

Vuosi sitten tein pitkällisen ja vaikean harkinnan jälkeen päätöksen siitä, että Vimman on aika päästä pois. Jo kauan aikaa sitten olin sille luvannut, että sitä ei enää koskaan leikata, eikä se enää koskaan joudu kokemaan kipua, pelkoa ja pitkällisiä kuntoutuksia. Päätöksen tekeminen ja sen lupaaminen oli helppoa, siinä pysyminen ei. Monen monta unetonta yötä jouduin asiaa pohtimaan.

Vanhuudelle ja sairaudelle olen joutunut koiraystäviäni menettämään. Tuolloin päätöksen tekeminen on ollut selkeää; elämä kuljettaa väkisinkin kohti sitä viimeisintä rantaa. Vimman kohdalla eettiset ja moraaliset kysymykset elämän arvosta ja arvokkuudesta kuitenkin olivat keskeisiä. Mikä on koiran arvoista elämää? Mikä on Vimman arvoista elämää? Milloin on aika luovuttaa ollakseen ystävälleen paras ystävä? Vaikka sattuukin.

Ystävääni Vimmaa yhä kaivaten...

Se on sitten kesä!

2011-06-02T11:53:00.000-07:00

Nuutti ja Vode. Hämäävästä kuvasta huolimatta ovat hyviä ystäviä.

Severi ja Pietu. Lentävä lause "whippet on whippetille whippet" sopii Severinkin sanavarastoon.

Halla rrrrakasti jo pikkupoikana vaaleanpunaista ja on edelleen tyylilleen uskollinen. Takana debytointi Ylistaron maastoissa, sija 5. ja hienot 510 pistettä. Moomma niin ylypeitä pikkupojasta!

Hymyn maastodebyytti Jyväskylässä sujui hienosti ja sijoitus oli luokkansa kolmas. Tästä se lähtee!

Kesäkuu on jo alkanut ja hellepäiviäkin on riittänyt. Ja whippetit tietenkin nauttivat! Kesä tuo mukanaan monenlaista menoa ja karkeloa. Näyttelyissä on käyty ja Hymy ja Halla ovat aloittaneet maastouransa hienosti. Ja mikä parasta, Severi ja Vode ovat saaneet omat pikkuveikat, jonkinsortin serkkupoikia molemmat. Molemmissa perheissä on pienet tulokkaat otettu riemumielellä vastaan. Hymyn ja Hiljankin mielestä Nuutti olisi kovin mukava seuralainen meidän ulkoilureissuille (tähän sellainen pieni sadistinen hymiö), mutta tämän rymyporukan kanssa saattaa vierähtää tovi jos toinenkin, ennen kuin pikkutirriäistä uskaltaa tuohon seuraan laskea. Huh! Kisareissuilla Hilja toimii Hymyn neuvonantajana ja supsuttelee korvaan juoksulinjoja ja taktiikoita. Kotimaisemissa Hilja puolestaan treenaa lapsostaan entiseen malliin metsät ryskyen. Hieman haikeaa on kuitenkin, kun Hilja ei enää itse kisoihin osallistu, mutta vaikka Hiljalla ei oireita olekaan eikä terveemmän näköistä ja oloista koiraa kovin hevillä löydä, niin tutkimustulokset kuitenkin puhuvat omaa karua kieltään. Joten juoskoon siis kotona. Ja kyllähän se juokseekin :)

Kevättä rinnoissa

2011-04-25T13:20:00.000-07:00

Välillä ollaan sivistyneestikin. Nala, Hilja, Hymy ja Vode.

Jalon lapset. Hilja ei tunne noita. (Kuva E. Seppälä)

Hilja ja kevään tuoksut.

Severi facebookissa. (Kuva: M. Lehtonen)

Vode mielikuvaharjoittelee agiliitoa. (Kuva: E. Seppälä)

Vikkelä ja kaunis Nala, neiti elohiiri, jolla energiaa riittää.

Turhan harvoin tulee tänne kirjoiteltua. Viimeisissä päivityksissä hanget ja nietokset olivat vielä korkeat, mutta nyt helle jo suosii meitä, joutsenia, kiuruja, siilejä ja kissoja on kovasti liikkeellä. Talvella jo huokaisin, että Hiljan menojalkaa ei enää niin kovasti vipattaisi, mutta kevään tuoksujen myötä mammakoiran sisäinen Metsästäjä on taas herännyt henkiin ja meno on päätä huimaavaa. Valitettavasti geenit ovat ainakin tällä saralla periytyneet suoraan sukupolvelta toiselle tässä meidän taloudessa ja metsät ryskyvät, kun äiti tyttärensä kanssa viipottaa saalista etsimässä (huokaus)...

Kevät tuo mukanaan taas uuden innon koiraharrasteluun ja Hippiäisetkin suunnistavat kohti ensimmäisiä koitoksiaan maastoradoilla. Mittaukset on melkein kaikille suoritettu ja hienoissa mitoissa olivat kaikki. Halla, joka jo pienenä sai lempinimen Päivi on säilyttänyt linjansa ja pysyttelee mittaussarallakin tyttöjen sarjassa. Meidän pikkumies! Näyttelyissäkin Pyhiä Lapsia tullaan näkemään. Jännittävä kesä siis tiedossa monella saralla. Hilja ei tule enää kilpailemaan, mutta eiköhän tuota vauhtia ja jännitystä riitä tällä kotirintamallakin ihan riittämiin.

Tummia pilviä kevään taivaalla

2011-03-26T11:50:00.000-07:00

Kuva: E. Seppälä

Keväthanget ja auringon lämpö ovat viime aikoina ihastuttaneet niin minua kuin koiriakin. Viime päivinä on mieli ollut kuitenkin matalalla. Käytin Hiljan uudemman kerran sydänultrassa ( ultrattu siis ensimmäisen kerran ennen pentusuunnitelmia vuonna 2009 ) sydänkuuntelussa kuuluneen sivuäänen vuoksi. Hiljalla todettiin läppävika, mitraali- ja tirkuspidaalivuotoa. Ulkoisesti sydämessä ei ollut muutoksia.

Tällä hetkellä Hilja on täysin oireeton ja entiseen tapaansa uhkuu voimaa ja juoksemisen riemua. Joten toistaiseksi tilannetta seurataan ja uusintakontrolli suoritetaan vuoden kuluttua. Nyt Rouva Tuulispää viettää siis täysin normaalia elämää entiseen tapaansa viilettäen, kaula kaarella, lihakset pullistellen, korskuen kevään houttelevien tuoksujen innoittamana. Hiljan terveyttä ja elinvoimaa uhkuvaa olemusta seuratessa onkin hyvin vaikea uskoa diagnoosin paikkansapitävyyteen. Sairauden eteneminen on hyvin yksilöllistä ja lääkitys aloitetaan vasta oireiden ( rasituksensietokyky heikkenee, voimattomuus, yskä jne. ) ilmaannuttua. Toivokamme kuitenkin, että tähän menee vielä pitkä aika ja Hilja saa viettää vauhdikkaan ja täysipainoisen, pitkän elämän!

Viime aikoina on whippetien terveyden tutkimiseen kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota, myös tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet paljon ja uutta tietoa on jatkuvasti saatavilla entistä enemmän. Kaikkea ei voi kuitenkaan tutkia ja ennustaa. Yllätyksiä sattuu, kun on kyse elävistä olennoista. Kaikkia sairauksia ei voida ennustaa ja poissulkea, mutta mielestäni on kuitenkin erittäin tärkeää tulevaisuuden whippetin kannalta, että käytämme niitä tutkimusmenetelmiä ja -tuloksia, mitkä meillä tällä hetkellä on saatavilla. Jotta rakkaat puikkonokkamme säilyisivät terveinä vielä tulevaisuudessakin. Ja vaikka joskus se tieto tekeekin kipeää.

Pari linkkiä endokardioosista:

http://vetcare.fi/index.php?id=163

http://www.nic.fi/~tollerit/html/laaketiedetta/sydansairaudet.htm

http://www.mysadiedog.com/geriatric/cardio.html

Talvea kerrakseen

2011-01-31T10:03:00.000-08:00

Hilja odottaa jo malttamattomana kevättä ja metsästysaikoja.

Vode on tyylikäs nuorimies, joka harrastaa välineurheiluakin vain oikeaan asuun pukeutuneena.

Viivi vietti joulun aikoihin pari viikkoa "mummolassa". Riehumisen, juoksemisen ja painimisen keskellä otettiin välillä nokosia siskon kainalossa.

Tappajakoira Nala, peto jo syntyissään.

Halla nautiskelee alkutalven pienistä lumisista iloista.

Severi leikkii Helsinki-Vantaan lentokentällä poliisikoiraa.

Talvi erittäin runsaine lumikerroksineen alkoi aikaisin, mutta vähitellen alkaa sentään välillä jo aurinkokin pilkahdella. Siis silloin, kun ei sada lisää lunta. Runsas lumi on melko lailla rajoittanut pienten hippettien liikkumista eikä huonokuntoinen emäntäkään ole kovasti jaksanut hangessa rämpiä. Mutta selvästi nämä pienen pienet auringonsäteet ovat jo herättäneet koirien sisäisen moottorin talviunilta ja erityisesti Hilja the mammakoira on ratketa liitoksistaan ulos päästyään. Jippiaijjee ja pois alta, täältä tullaan elämä! Hymppis, perheen ilopilleri puolestaan nautiskelee pitkistä aamu-unista ja emännän puremisesta. Mitä ilmeisemmin perheen lellikin rooli on aikaansaanut hienoista kurittomuutta. Vapaa kasvatus kunniaan, tuumaavat Hilja-äiti ja emäntä!

Syksy vaihtuu talveksi

2010-11-23T10:11:00.000-08:00

" Vote vei mun kepin! ÄITIIII!!!"

Sisarkateutta ilmassa. Nala, the Tuhatjalka on Hymppiksen mielestä aivan liian nopea.

Viivi ja idolinsa Paavo. Paavon seurassa on turvallista nukkua, sillä pienestä koostaan huolimatta Pave on Mies isolla ämmällä.

Jalo pönöttää komiasti Jyväskylän näyttelyssä. Kuva: Lotta Seppänen

Nala suoritti debyyttinsä Jyväskylän näyttelyssä. Isänsä kopio esiintyi hienosti ja varmasti kuin vanha tekijä! Kuva: Lotta Seppänen

Hiljalla ja Hymyllä on asenne kohdillaan. Varokaa hirvet ja hirvimiehet!

Taas on pitkä tovi vierähtänyt viimeisestä kirjaamisesta.

Edelliset kuvat tuovat ihania muistoja kauas taakse jääneestä intiaanikesästä, josta ei ole enää tietoakaan. Tällä hetkellä ulkona on -14 pakkasastetta ja hiihtäjät ovat vallanneet lenkkipolkumme. Mutta jos väkisin täytyy jotakin positiivista yrittää etsiä talvesta, niin se on ehdottomasti lenkkeily pimeässä metsässä otsalammpujen ja valopantojen välkkeessä. Tunnelmaa kerrakseen!

Harrastelurintamalla on alkanut hiljaiselo, mikä onkin ainakin meille ihan mukavaa melko touhukkaan kesän jälkeen. Nalan, Voden ja Viivin kanssa olemme tapailleet välillä useinkin ja sisaruksilla on aina kovin hauskaa ja vauhdikasta menoa keskenään. Hilja steriloitiin syksyllä, joten uusia puolisisaruksia ei ole nykyisille Hippiäisille tulossa. Sterilointi suoritettiin uudella tähystysmenetelmällä ja leikkaus sujui enemmän kuin hienosti. Voin lämpimästi suositella tätä menetelmää kaikille, jotka narttukoiransa sterilointia suunnittelevat! Nyt äippä opettaa taas metsästyksen saloja lapselleen. Tämän kunniaksi molemmat saivatkin tyylikkäät "asennepannat". Mahtaisi niistä moni norjanharmaa tylsine tutkapantoineen olla kateellinen!

Kokonainen vuosi!

2010-08-26T02:40:00.000-07:00

Siimahännät.

Pieni ja vikkelä Halla vauhdissa.

Jengi.

Severi loikkaa.

Velipojan upotus.

Vesipedot.

Meillä opetellaan elämään kahden koiran ihmeen hiljaisessa taloudessa. Vimma oli laumastamme kiltein, hiljaisin, rauhallisin ja huomaamattomin ja silti sen taakseen jättämä aukko tuntuu lujana ja raskaan kuuluvana pienissä arjen hetkissä. Hilja ja Hymy eivät ole Vimman lähtöä tuntuneet omassa symbioosissaan edes huomanneen - rontit!

Elämä kuitenkin jatkaa kulkuaan. Kesä on helteineen ollut mitä ihanin ja koirat ovat polskineet sydämensä kyllyydestä. Saatiinpa aikaiseksi jopa melkein kaikki pennut ja sukulaiset kattava sukukokouskin. Oli niin mukava tavata isolla porukalla ja kaikilla oli hauskaa. Kaikki pennut oppivat uimaan ja jokunen ensirakkauden huumakin kesäillassa pilkahti (Nala-rukka!)

Ja pennutkin sitten täyttivät jo kokonaisen vuoden! Aika rientää hurjaa vauhtia. Monia uusia ja ihmeellisiä asioita on lapsosilla kuitenkin vielä opittavanaan. Saapa nähdä, mitä tulevaisuus itse kunkin kohdalla tuo tullessaan. Kauniita, komeita ja fiksuja ne ainakin jo ovat. Ulkoisesta olemuksesta onkin kiitettävää palautetta tuomareilta tullut ja viehekin tuntuu Hippiäisiä kiinnostavan. Näillä eväillä on hyvä lähteä syksyä vastaanottamaan. Sienimetsät odottavat, Hiljasta ja Hymystä saattaapi tulla vielä oivia suppilovahverokoiria, kunhan koulutuksemme edistyy!

Surun päivä

2010-07-02T13:54:00.000-07:00

Vimma ja Unilelu ovat nyt erottamattomat.

Vimmalla oli kova, pelottava ääni, joka ei koskaan vakuuttanut ketään. Jopa pennutkin jallittivat sitä 6-0.

Kaunis Vimma.

Tänään on ollut ikävän ja jäähyväisten päivä. Vimman aika seuranamme päättyi.

Vimman elämä on ollut monenlaisten vastoinkäymisten keskellä painimista. Nyt sen oli aika käydä levolle Unilelunsa kanssa. Kaipaan lempeää Kultaista Keltaistani niin suuresti!

DLA-monimuotoisuustesti

2010-06-13T09:16:00.000-07:00

Kaksi sukupolvea.

Hilja osallistui Marjaana Siltasen organisoimaan ja WH:n osittain sponsoroimaan (suurkiitos molemmille!) whippetien geenien monimuotoisuustestiin.

Tulokset olivat Hiljan osalta: whip14 ja whip4.

Lisää tietoa tästä koko whippet-populaatiota koskevasta tärkeästä tutkimuksesta löytyy osoitteista:

http://http//www.koirangeenit.fi/

http://http//www.genoscoper.com/testivalikoima/koirat/dla-monimuotoisuustesti/

Uimaharjoittelua

2010-05-30T23:46:00.000-07:00

Hippiäisten soidintanssi.

Vode saa suukkoja.

Nalan ja Niinan hellä hetki.

Perhe on pahin.

Muutaman päivän helleaalto antoi toiveita lämpimästä kesästä. Nala, Hymy ja Voitto opettelivat uimaan Tikkakosken kauniissa rantamaisemissa. Jokaisella näytti taito olevan hyvin hallussa. Menoa ja meininkiä riitti ja viilettämisen lomassa maistuivat nuotiomakkarat hyville. Niin koirille kuin omistajille.

Toukokuun helteitä

2010-05-19T09:09:00.000-07:00

Nala nautiskelee ensimmäisestä keväästään.

Nala pönöttää.

"Äiti, auta!!!"

Kuura on kaikkien suuri suosikki.

Gangsterityttö Hymy.

Vodella on HIKI!!!

Pitkäsäärinen Viivi-neiti.

Halla, Voitto, Hymy ja Viivi tapasivat hiekkakuopalla leikkimisen ja käsiviehetreenien merkeissä. Päivä oli kuumaakin kuumempi, joten sen päätteeksi oli mukava piipahtaa vielä rannalla viilentymässä.

Nala ei valitettavasti päässyt tällä kertaa leuassaan olevien tikkien vuoksi mukaan peuhuporukkaan, mutta pari uutta valokuvaa löytyy vauhtineidistäkin.

Debytointia

2010-05-14T03:47:00.000-07:00

Hymy, Hippiäisen Elovilja.

Voitto, Hippiäisen Elorieha.

Halla, Hippiäisen Elohopea.

Voittajan on helppo hymyillä.

Trio.

Halla, Vode ja Hymy suorittivat ensiesiintymisensä näytelmäkehissä Kangasniemen pentuluokassa Saija Juutilaisen tuomaroimana. Kaikki esiintyivät tosi mallikkaasti ja Halla sai kotiinviemisekseen ROP-pentu pystin. Nala ei valitettavasti päässyt leikkiin mukaan loukkaantumisen vuoksi, mutta parannuttuaan sekin lähtee vielä omalle maailmanvalloitukselleen.

Saarijärvellä

2010-04-23T14:23:00.000-07:00

Kaunis Halla.

Halla ja Kuura.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Mitäpä sitä ei emäntä pienen koiransa eteen suostuisi tekemään...

Halla on perheen lellipentu ja osaa käyttää asemaansa hyödykseen.

Pitkästä aikaa tapasimme Hallan perheineen. Sisaruksilla oli hauskaa ja kauniit keskisuomalaiset mäntymetsät hiekkapolkuineen innoittivat koiria kirmailemaan kevään houkuttelevien tuoksujen perässä.

Ensimmäisen kevään pilkahduksia

2010-04-05T09:07:00.000-07:00

Severi pentukurssilla. Arvosana kymppi plus. (Kuva: Marianne Lehtonen)

Halla pikkuviekkansa kanssa. (Kuva: Emmi Seppälä)

Voitto, Halla ja Kuura leikin tuoksinassa. (Kuva: Emmi Seppälä)

Hymy ja Voitto, sielunsisarukset.

Välillä ei ole helppoa olla ainoa mies laumassa! Akat jyrää!!!

Äidin ja pojan hellä hetki.

"Onkohan tämä nyt se viehe, mistä nuo ihmiset niin kovasti puhuvat?"

Pentujen ensimmäisen kevään pilkahduksia alkaa olla jo ilmassa ja kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista tutkittavaa löytyy päivittäin. Menoa ja meininkiä riittää. Uusia ja vanhoja kavereita on tapailtu ja useat sisaruksetkin pääsevät lyhyen välimatkan vuoksi välillä keskenään peuhaamaan. Myös aikuisen koiran elämään liittyviä asioita on moni opetellut; agilityn alkeita, pentukurssia ja mätsäreitä. Hienosti on alkutaival lähtenyt kaikilla liikkelle!

Talvisia peuhukuvia lisää osoitteessa:
http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/2632010#

Hankikelejä

2010-03-09T12:17:00.001-08:00

Severi ja isäntä keskustelevat.

Halla ja isoveikka.

Halla ja pikkuveikka.

Hieno neiti Viivi(ö) poseeraa ja on olevinaan viattoman näköinen.

Sakinhivutusta.

Villi ja vikkelä kaunokainen Nala.

Pikkukoiralle tulee hyvä mieli, kun se saa voittaa, tuumivat Vimma ja Hilja.

Tänä talvena on lunta riittänyt, mikä on tuonut monenlaista iloa pikkukoirien elämään. Joskin paukkupakkaset ovat myös rajoittaneet ulkonaliikkumista, mutta vähitellen alkaa aurinko paistaa ja hanget hohtavat. Kevättä ja kevään ihmeitä kohti ollaan menossa. Monenlaista uutta opittavaa taas pienille.

Veljekset talvimaisemissa

2010-02-07T08:08:00.000-08:00

Kumpi on nopeempi?

Veljesrakkautta?

Kuura kirittää.

Taklaus.

Kaikki keinot sallittuja.

Halla, tuleva agilitykoira.

Apua, auttakaa!

Halla, nöpönenä.

Voiton omistajan Emmin ottamia kuvia veljesten ja Kuura-whippetin vauhdikkaasta ja reimukkasta jälleennäkemisestä lumimaisemissa.

Maitohampaat vaihtuvat

2010-01-17T09:52:00.000-08:00

Kuvassa Halla ja Hymy.
Halla viettää vauhdikasta elämää uudessa kodissaan whippet Kuuran kanssa. Sen perhepiiriin kuuluu myös kaksi muuta koiraa, mutta Kuuran kanssa ne jaksavat leikkiä loputtomiin ja ovat löytäneet toisistaan sielunkumppanit.

Voitto ihastuttaa kauniilla värityksellään. Voitto oli jo pikkupentuna viksu ja vilmaattinen ja näillä sanoilla sitä voi kuvata edelleenkin.

Veljekset Halla ja Voitto asustelevat lähekkäin ja pääsevät tapaamaan toisiaan silloin tällöin kauniissa keskisuomalaisissa mäntymetsissä.

Severi harjoittelee tuskallista paikoillaan seisomista. Se ei ole pienelle, vilkaalle koirapojalle niin helppoa kuin miltä se näyttää.

Severin kärsivällinen kaveri.

Nala ja kaverinsa italianvinttikoira Leia.

Nalasta sai kuvan ainoastaan hillitsemällä sen menoa hihnalla. Nalan perhepiirissä on ollut paljon erirotuisia koiria ja koiranpentuja. Villeydessä ei kuulemma kukaan ole vetänyt vertoja Nalalle :)

Nala, isänsä kaksoisolento.

Pennut kasvavat huimaa vauhtia ja kaikkien niiden elämä uusissa kodeissaan sujuu hienosti. Useat ovat täällä kotikotonakin poikkeilleet Hymyn ja äipän kanssa riekkumassa. Hoitotäti Vimma on yrittänyt tilanteita hallita äänekkäällä komennollaan, mutta sitähän ei kukaan koskaan kuuntele.

Tapaamiset ovat usein päättynet sangen verisiin tunnelmiin, kun maitohampaat ovat rajun painimisen ja taistelun tuoksinassa lennelleet pitkin lattioita ja pentusten päät ovat olleet yltä päältä veressä kuin pahimmankin koiratappelun jäljiltä.

Ensimmäinen Joulu

2009-12-28T11:38:00.000-08:00

Lahjojakin sai, kun oli ollut kiltisti ( tai ainakaan tottu ei tiennyt ihan kaikista tuhmuuksista...)
Mutta lahjojakin riemukkaampia olivat ne lukuisat pahvilaatikot ja lahjapaperit. Siinä riitti pienelle koiralle paljon puuhaa!

Pentujen ensimmäinen Joulu on vietetty. Siinä oli Hymylläkin monenlaista ihmettelemistä.

Lunta oli paaaaljon. Pikkukoiran tuli vallan hiki, kun piti äidin perässä viilettää syvässä hangessa.

Samasta puusta veistetyt sisarukset

2009-11-28T09:03:00.000-08:00

Hymy, the Prinsessa pukeutuu sävy sävyyn auton kanssa.

Kaksinaamaisia profiilikuvia.

Voitto ja Hymy.

Voitto-veli kävi vierailulla ja sisaruksilla oli riemukas jälleennäkeminen. Metsässä kirmailtiin hurjaa vauhtia äitikoiran perässä ja pienten päiväunien jälkeen jatkettiin peuhuamista sisätiloissa.

Voitto on viksu ja vilmaattinen, komeakin kaiken lisäksi!

Hymy ja Viivi Peikkometsän uumenissa

2009-11-23T13:26:00.000-08:00

Siskokset kuin ilvekset...vai miten se nyt oli?

Viivi, vilkas kaunotar

Vaikka äitikoira Hilja ja tätikoira Vimma ovatkin yrittäneet kiitettävästi ja varsin kovaäänisesti leikittää ainokaiseksi jäänyttä Hymyä, niin vertaisensa peuhuseura on kuitenkin aina sitä parasta. Niinpä suuntasimme Viivi-siskon kanssa kohti pimeää Peikkometsää ja siskoksilla oli niin mukava jälleennäkeminen, kun eivät olleet kuukauteen toisiaan tavaneet.

Viivistä on kehkeytynyt kaunis tummasilmä, joka lumoaa avoimella ja rohkealla luonteellaan ja topakasti heiluvalla hännällään.

Pesä hiljenee

2009-11-20T05:25:00.000-08:00

Hymy, perheen keskipiste saa tulevaisuudessa isojen koirien jakamattoman huomion. Ja sehän sopii pikku Prinsessalle!

Välillä vakavoidutaankin.

Armas ja Hymy leikin tuoksinassa viimeisenä yhteisenä iltanaan lapsuudenkodissa.

Armas, lellipentu muutti tänään uuteen laumaansa ja kotona alkaa olla merkillisen hiljaista. Onneksi Hymy kuitenkin täällä kotona vielä ilahduttaa ( ja välillä vihastuttaakin ) niin emäntää kuin vanhempiakin koiria tempauksillaan, joten kenenkään aika ei pääse käymään pitkäksi.

Ensimmäinen talvi on alkanut

2009-11-08T10:48:00.000-08:00

"Kaiken se kestää, kaiken se kärsii...", huokaa Hilja-äiti.
Armas etsii vielä omaa kotiaan. (Äitikoiran muistutus)

Voitto rentoutuu.

Hymy, the Neiti.

Hymy synkässä Peikkometsässä.

Armas seisoi pienen hetken paikoillaan. Ja sitten taas mentiin!

Voitto retrokuosisessa Aslak-puvussaan.

Ensilumi satoi ja voi, miten pienillä koiralapsilla riitti riemua!

Pennut kymmenen viikkoa

2009-11-01T11:08:00.000-08:00

Helka Hirmuinen (Nala) kävi tervehtimässä sisaruksiaan ja äitiään. Tyttö kuin pyörremyrsky ilahduttaa nykyisin italianvinttikoirakaveriaan, jonka kanssa yhteinen sävel löytyi heti ensi päivästä lähtien.

Hymy ja prinsessan elkeet.

Voitto. Pois alta risut ja männynkävyt!

Armas, pieni ketunpoikanen.

Vimma-täti suunnittelee takaa-ajoleikkiä.

Pentujen meno on välillä vallan hurjaa; painitaan, juostaan kilpaa (hauskin leikki on se, että joku ottaa jotakin makoisaa suuhunsa ja yllyttää muita takaa-ajoon), kiskotaan kaveria korvasta, hännästä, jalasta jne., tapellaan ja pidetään yleistä älämölöä. Hoitotäti Vimma 8v. on pentujen kanssa telmiessään nuortunut vuosia. Se pitää lapsosille kovaäänistä kuria, mutta auktoriteetti ei tunnu olevan riittävä. Äitikoira Hiljan pinna tuntuu olevan katkeamaton ja se näyttääkin olevan sangen vapaan kasvatuksen kannattaja.

Lisää kuvia osoitteessa: http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/1112009#

Pennut yhdeksän viikkoa

2009-10-25T13:21:00.000-07:00

Äiti Hilja ja lapset leikin tuoksinassa.

Perheen vauhtineiti, Hymy

Armas rakastaa vaaleanpunaista

Armas, touhupylly

Voitto

Voitto, viksu ja vilmaattinen

Aika kuluu, pennut kasvavat ja vähitellen lentävät pois pesästään omiin koteihinsa. Viimeisin matkaaja oli Severi, hieno ja viisas pieni koirapoika. Onnea Severin ja perheen yhteiselle taipaleelle. Kasvattajana mieltä lämmittää ja silmää kostuttaa kuulla hienoja uutisia reippaista, rohkeista ja avoimista ( ja villeistä!) pennuista ilahduttamassa uusia perheitään.

Täällä kotirintamalla aikuisen koiran elämään kuuluvia asioita harjoittelevat Hymyn lisäksi Voitto ja Armas, jotka ovat vielä vailla niitä omia kotejaan. Pienten koirien elämään kuuluu harjoitella remmikävelyä, autoajelua, takin päälle pukemista ja uusiin ympäristöihin ja asioihin tutustumista. Uusiin ympyröihin tutustumisessa pennut ovatkin olleet kiitettävän omatoimisia ja aidan ali ryömiminen on harrastusmuotona uusinta uutta.

Uusimpia kuvia löytyy osoitteesta: http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/25102009#

Pennut kahdeksan viikkoa

2009-10-18T07:12:00.000-07:00

Hymy ja Armas lepotauolla.

Voitto nauttii syysauringon säteistä. Vode etsii vielä omaa kotia.

Äitin tyttö Hymy osaa jo poikien kiusaksi hypätä ihan ite sohvalle. Läl-läl-lää!

Mikään asia ei ole niin vähäpätöinen, etteikö siitä kannattaisi nahistella, tuumaavat Hymy ja Severi.

Hassu ja höpsö Armas etsii vielä omaa kotiaan.

Severi, karhunpoika.

Niin se aika vain rientää ja Hiljan lapsista ensimmäiset lensivät jo pesästään. Helka ja Elsa (Viivi) muuttivat omiin koteihinsa Jyväskylään, joten tulemme toivottavasti tapaamaan vielä paljon. Vaikka tuntuikin haikealta luopua pennuista, niin tuntuu myös mukavalta tietää niiden olevan odotettuja ja rakastettuja. Kummankin alkutaival uusissa kodeissaan on sujunut enemmän kuin mallikkaasti uusien ihmisten ja uusien koirakavereiden kanssa.

Hilja ei tuntunut parin lapsosen häviämistä edes huomaavan. Johtuneeko siitä, että jäljelle jääneet pitävät nykyisin entistä kovempaa meteliä ja niiden paimentamisessa alkaa jo hoitotäti Vimmakin vallan vetristyä ja välillä ei oikein tiedä, johtaako yleistä kaaosta pennut vaiko aikuiset koirat. Hauskaa niillä näkyy kuitenkin olevan.

Pennut seitsemän viikkoa

2009-10-11T07:51:00.000-07:00

Elsa (=Viivi) on vilkas ja meneväinen tummasilmä, joka on aina valmis pusuttelemaan. (Varattu)

Helka on tulisieluinen taistelija. " Mä haluuuuun!!!!" on Helkan lempisanonta. (Varattu)

Hymy on vikkeläkinttuinen, mutta rauhallinen, joskin sen mielipuuhia on jatkaa äitinsä perintöharrastuksia eli tapetin vaihtoa ja seinien kulmien pyöristyksiä. Hymy jääkin kotiin äitinsä kanssa suunnittelemaan asunnon ehostusta.

Voitto on rauhallinen, raamikas ja voimakas poikakoira, joka tappaa vain virtahepoja ja elefanttaja. (Vapaa)

Severi on tasapainoinen ja elämän uusiin asioihin järkevästi suhtautuva utelias nuoriherra. Viisas ja avoin poikakoira (Vapaa)

Armas, Herra Elohiiri, joka on aina siellä, missä tapahtuu. Iloinen ja tempperamenttinen olento, joka ei jätä ketään kylmäksi. (Vapaa)

Aika vierähtää sukkelaan ja pienten koirien elämään mahtuu monenlaista puuhaa. Juokseminen ja telmiminen kavereiden kanssa on äänekästä ja vauhdikasta. Mamman kanssa on jo käyty ensimmäisellä metsästysreissullakin (emännän kauhuksi). Eläinlääkärissäkin käytiin isolla porukalla ja kaikki pennut todettiin terveiksi ja hyvinvoiviksi. Tulipa sitten näpsäistyä jokaisesta pentusesta ihan oma potrettikuvansakin.

(Kuvia klikkaamalla ne saa näkyviin suuremmassa koossa.)

Pennut kuusi viikkoa

2009-10-03T22:07:00.000-07:00

Välillä voi Severikin pysähtyä poseeraamaan sievästi.

Elsa, tuleva lammaskoira?

Armas ja Hymy harjoittelevat koiratanssin askelkuvioita.

Armas Helka Hirmuisen tassun alla.

Vimma-täti selvittää Severille muutamia elämän tosiasioita...

Voitto ja Severi mittelevät voimiaan.

Armas tietää, että ruusunmarjat ovat terveellisiä.

Kuusi viikkoa elettyä elämää takana ja meno on ajoittain kuin Villissä Lännessä. Äänet kovenevat ja tahtojen taisteluita käydään niin pentujen kesken kuin emännänkin kanssa. Hilja suhtautuu lapsosiin kovin kärsivällisesti ja leikkii niiden kanssa ajoittain. Kovapäisimmät saavat äidiltä hellää "erityisopetusta". Hoitotäti Vimmakin on jo lapsenvahtina ja sen mielestä on erityisen hauskaa jahdata niitä ja ihan pikkuisen vaan vingutella. Ulkomaailmaan tutustuminen on alkanut ja siellä onkin pentusten mielestä hurjan hauskaa!

Uusia kuvia osoitteessa: http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/3102009#

Pennut 5 viikkoa

2009-09-26T12:55:00.000-07:00

Severi Suhonen

Hymyn viaton ulkonäkö on pettävä.

ISO-AAAAA.....

Pennut täyttivät jo kokonaista viisi viikkoa. Menoa ja meininkiä alkaa olla riittämiin. Painitaan, juostaan, levitellään pissapapereita, tapellaan ja "tuunataan" asuntoa. Huh, ja tämä on vasta alkua!

Lisää kuvia osoitteessa:

http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/2692009#

Pennut kuukauden ikäisiä

2009-09-18T13:07:00.000-07:00

Helka, tuleva metsästyskoira.

Moi, moon Vode!

Whippet on whippetille whippet.

Pennut kehittyvät niin hurjaa vauhtia, että ei perässä pysy.

Nyt otetaan jo juoksuaskeleitakin ja päivän sana on kaverin kiusaaminen. Lelujen riepottaminenkin kuuluu jo päivän aktiviteetteihin.

Lisää kuvia osoitteessa: http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/1892009#

Kolme viikkoa takana

2009-09-13T12:25:00.000-07:00

Sisarusten hellä hetki.

Voitto, rento jätkä

Pentujen maailmanvalloitus on alkamassa ja pentulaatikko alkaa käydä ahtaaksi. Kävely sujuu jo (melkein) mallikkaasti, painimista ja sisarusten puremista harrastetaan kovasti. Sekä emännän että emon onneksi päivään sisältyy vielä myös paljon lepohetkiä!

Urospentuja on vielä vailla omaa kotia.

Lisää kuvia osoitteessa: http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/1392009#

2 viikkoa takana

2009-09-06T02:09:00.000-07:00

Aurinko-Armas, kippuravarvas

Severi Suhonen siristelee

Voitto, kavereiden kesken Vode vaan

Elsa, tummasilmä

Pentujen silmät alkavat jo avautua ja maailma avartuu sen myötä. Suulla hamuillaan ja tutkitaan ympäristöä ja päästellään monenlaisia ääniä. Pentulaatikon elämä alkaa vilkastua.

2009-08-27T05:02:00.000-07:00

Pennut syövät ja kasvavat hurjaa vauhtia. Joka päivä opitaan uusia asioita, äänet kovenevat ja motoriikka kehittyy. Hiljakin on malttanut jo käydä hieman pentulaatikon ulkopuolella.

Lisää kuvia löytyy osoitteesta:

http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/27820091#

2009-08-25T03:08:00.000-07:00

Pentujen ja mamman elämä sujuu onnellisissa merkeissä. Pennut syövät kovasti ja kasvavat huimaa vauhtia.

Lisää kuvia löytyy osoitteesta:

http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/2382009#

2009-08-24T00:39:00.000-07:00

Näinkin voi ruokailla.

Tytön kanssa herkkä hetki.

Veljekset kuin ilvekset.

Värien kirjoa ( tyttö, poika, poika)

" RUOKAA!!!!"

Äitinä oleminen on joskus rankkaa...

Isänsä tyttö.

Äidin ja pojan herkkä hetki.

Pentulaatikon ääressä on tullut vietettyä tovi jos toinenkin. Pentuset syövät ja nukkuvat ja taistelevat pontevasti parhaista ruoka-apajista. Hilja on vaihtanut tittelinsä Rouva Äidiksi. Se ei poistu vapaaehoisesti pentulaatikosta minnekään. Pissalla se käy häthätää ja ruokailutkin suoritetaan makuulta pentuja samalla vahtien.

2009-08-21T08:45:00.000-07:00

Riemunkirjava joukko pentuja näki päivänvalon 21.8.09. Syntyi 3 poikaa ja 3 tyttöä.

Sekä Hilja että pennut voivat hyvin ja äitikoiralla onkin kova työ pentujensa hoitamisessa ja kaitsemisessa.

2009-08-19T12:21:00.000-07:00

Vatsa kasvaa ja kasvaa.

H-hetki lähestyy. Odottavien aika on pitkä.

2009-08-16T12:24:00.000-07:00

Vatsa kasvaa ja Hiljan olo alkaa ajoittain olla hieman tukala. Monenlaisia asentoja täytyy kokeilla. Vatsan asukit elävät omaa elämäänsä esitellen milloin pieniä tassujaan, milloin päänsä liikkeitä mamman ohuen nahan läpi. Jännitys tiivistyy!

Tästä se alkoi...

2009-08-08T14:46:00.000-07:00

Neljän tiineysviikon jälkeen alkoi mammamasu pyöristyä vauhdilla. Kuudennen viikon jälkeen ovat virtaviivaiset sporttimimmin muodot jo hävinneet, vaikka askel onkin vielä kepeä.

Viidennellä tiineysviikolla voi metsässäkin jo istahtaa mustikoita syömään.

Hilja tuntui heti alusta saakka tietävän tiineydestään. Emäntä sen sijaan ei uskaltanut uskoa suuriin toiveisiinsa ennen kuin ultra todensi monta pientä, sykkivää sydäntä.

Hilja ihmettelee katoavaa uumaansa.

Keskikesän juhlan aikoihin nuoripari vietti hääjuhlaansa.

Sangen pian tämän jälkeen alkoi Hiljan käytös muuttua silminnähden. Poissa oli Neiti Tuulispää, joka viilettää metsissä hännänpää pusikoiden keskellä vilahdellen. Esiin kuoriutui Rouva Raskaus, joka nauttii hiljaisuudesta, linnunlaulusta ja haaveilusta. Ihmisen läheisyydestä ja lämmöstä.

Tästä se alkoi.
Hilja, poikatyttö, ei ole juuri poikakoirien suosionosoituksista pahemmin perustanut. Kunnes kohdalle osui Jalo, runopoika, joka osasi supsutella nuorikon korvaan kauniita kohteliaisuuksia juuri oikealla tavalla.