Samasta puusta veistetyt sisarukset

Hymy, the Prinsessa pukeutuu sävy sävyyn auton kanssa.

Kaksinaamaisia profiilikuvia.

Voitto ja Hymy.

Voitto-veli kävi vierailulla ja sisaruksilla oli riemukas jälleennäkeminen. Metsässä kirmailtiin hurjaa vauhtia äitikoiran perässä ja pienten päiväunien jälkeen jatkettiin peuhuamista sisätiloissa.

Voitto on viksu ja vilmaattinen, komeakin kaiken lisäksi!

Hymy ja Viivi Peikkometsän uumenissa

Siskokset kuin ilvekset...vai miten se nyt oli?

Viivi, vilkas kaunotar

Vaikka äitikoira Hilja ja tätikoira Vimma ovatkin yrittäneet kiitettävästi ja varsin kovaäänisesti leikittää ainokaiseksi jäänyttä Hymyä, niin vertaisensa peuhuseura on kuitenkin aina sitä parasta. Niinpä suuntasimme Viivi-siskon kanssa kohti pimeää Peikkometsää ja siskoksilla oli niin mukava jälleennäkeminen, kun eivät olleet kuukauteen toisiaan tavaneet.

Viivistä on kehkeytynyt kaunis tummasilmä, joka lumoaa avoimella ja rohkealla luonteellaan ja topakasti heiluvalla hännällään.

Pesä hiljenee

Hymy, perheen keskipiste saa tulevaisuudessa isojen koirien jakamattoman huomion. Ja sehän sopii pikku Prinsessalle!

Välillä vakavoidutaankin.

Armas ja Hymy leikin tuoksinassa viimeisenä yhteisenä iltanaan lapsuudenkodissa.

Armas, lellipentu muutti tänään uuteen laumaansa ja kotona alkaa olla merkillisen hiljaista. Onneksi Hymy kuitenkin täällä kotona vielä ilahduttaa ( ja välillä vihastuttaakin ) niin emäntää kuin vanhempiakin koiria tempauksillaan, joten kenenkään aika ei pääse käymään pitkäksi.

Ensimmäinen talvi on alkanut

"Kaiken se kestää, kaiken se kärsii...", huokaa Hilja-äiti.
Armas etsii vielä omaa kotiaan. (Äitikoiran muistutus)



Voitto rentoutuu.

Hymy, the Neiti.

Hymy synkässä Peikkometsässä.

Armas seisoi pienen hetken paikoillaan. Ja sitten taas mentiin!

Voitto retrokuosisessa Aslak-puvussaan.

Ensilumi satoi ja voi, miten pienillä koiralapsilla riitti riemua!

Pennut kymmenen viikkoa

Helka Hirmuinen (Nala) kävi tervehtimässä sisaruksiaan ja äitiään. Tyttö kuin pyörremyrsky ilahduttaa nykyisin italianvinttikoirakaveriaan, jonka kanssa yhteinen sävel löytyi heti ensi päivästä lähtien.

Hymy ja prinsessan elkeet.

Voitto. Pois alta risut ja männynkävyt!

Armas, pieni ketunpoikanen.

Vimma-täti suunnittelee takaa-ajoleikkiä.

Pentujen meno on välillä vallan hurjaa; painitaan, juostaan kilpaa (hauskin leikki on se, että joku ottaa jotakin makoisaa suuhunsa ja yllyttää muita takaa-ajoon), kiskotaan kaveria korvasta, hännästä, jalasta jne., tapellaan ja pidetään yleistä älämölöä. Hoitotäti Vimma 8v. on pentujen kanssa telmiessään nuortunut vuosia. Se pitää lapsosille kovaäänistä kuria, mutta auktoriteetti ei tunnu olevan riittävä. Äitikoira Hiljan pinna tuntuu olevan katkeamaton ja se näyttääkin olevan sangen vapaan kasvatuksen kannattaja.

Lisää kuvia osoitteessa: http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/1112009#

Pennut yhdeksän viikkoa

Äiti Hilja ja lapset leikin tuoksinassa.

Perheen vauhtineiti, Hymy

Armas rakastaa vaaleanpunaista

Armas, touhupylly

Voitto

Voitto, viksu ja vilmaattinen

Aika kuluu, pennut kasvavat ja vähitellen lentävät pois pesästään omiin koteihinsa. Viimeisin matkaaja oli Severi, hieno ja viisas pieni koirapoika. Onnea Severin ja perheen yhteiselle taipaleelle. Kasvattajana mieltä lämmittää ja silmää kostuttaa kuulla hienoja uutisia reippaista, rohkeista ja avoimista ( ja villeistä!) pennuista ilahduttamassa uusia perheitään.

Täällä kotirintamalla aikuisen koiran elämään kuuluvia asioita harjoittelevat Hymyn lisäksi Voitto ja Armas, jotka ovat vielä vailla niitä omia kotejaan. Pienten koirien elämään kuuluu harjoitella remmikävelyä, autoajelua, takin päälle pukemista ja uusiin ympäristöihin ja asioihin tutustumista. Uusiin ympyröihin tutustumisessa pennut ovatkin olleet kiitettävän omatoimisia ja aidan ali ryömiminen on harrastusmuotona uusinta uutta.

Uusimpia kuvia löytyy osoitteesta: http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/25102009#

Pennut kahdeksan viikkoa

Hymy ja Armas lepotauolla.

Voitto nauttii syysauringon säteistä. Vode etsii vielä omaa kotia.

Äitin tyttö Hymy osaa jo poikien kiusaksi hypätä ihan ite sohvalle. Läl-läl-lää!

Mikään asia ei ole niin vähäpätöinen, etteikö siitä kannattaisi nahistella, tuumaavat Hymy ja Severi.

Hassu ja höpsö Armas etsii vielä omaa kotiaan.

Severi, karhunpoika.

Niin se aika vain rientää ja Hiljan lapsista ensimmäiset lensivät jo pesästään. Helka ja Elsa (Viivi) muuttivat omiin koteihinsa Jyväskylään, joten tulemme toivottavasti tapaamaan vielä paljon. Vaikka tuntuikin haikealta luopua pennuista, niin tuntuu myös mukavalta tietää niiden olevan odotettuja ja rakastettuja. Kummankin alkutaival uusissa kodeissaan on sujunut enemmän kuin mallikkaasti uusien ihmisten ja uusien koirakavereiden kanssa.

Hilja ei tuntunut parin lapsosen häviämistä edes huomaavan. Johtuneeko siitä, että jäljelle jääneet pitävät nykyisin entistä kovempaa meteliä ja niiden paimentamisessa alkaa jo hoitotäti Vimmakin vallan vetristyä ja välillä ei oikein tiedä, johtaako yleistä kaaosta pennut vaiko aikuiset koirat. Hauskaa niillä näkyy kuitenkin olevan.