Severi loikkaa.
Velipojan upotus.
Vesipedot.
Meillä opetellaan elämään kahden koiran ihmeen hiljaisessa taloudessa. Vimma oli laumastamme kiltein, hiljaisin, rauhallisin ja huomaamattomin ja silti sen taakseen jättämä aukko tuntuu lujana ja raskaan kuuluvana pienissä arjen hetkissä. Hilja ja Hymy eivät ole Vimman lähtöä tuntuneet omassa symbioosissaan edes huomanneen - rontit!
Elämä kuitenkin jatkaa kulkuaan. Kesä on helteineen ollut mitä ihanin ja koirat ovat polskineet sydämensä kyllyydestä. Saatiinpa aikaiseksi jopa melkein kaikki pennut ja sukulaiset kattava sukukokouskin. Oli niin mukava tavata isolla porukalla ja kaikilla oli hauskaa. Kaikki pennut oppivat uimaan ja jokunen ensirakkauden huumakin kesäillassa pilkahti (Nala-rukka!)
Ja pennutkin sitten täyttivät jo kokonaisen vuoden! Aika rientää hurjaa vauhtia. Monia uusia ja ihmeellisiä asioita on lapsosilla kuitenkin vielä opittavanaan. Saapa nähdä, mitä tulevaisuus itse kunkin kohdalla tuo tullessaan. Kauniita, komeita ja fiksuja ne ainakin jo ovat. Ulkoisesta olemuksesta onkin kiitettävää palautetta tuomareilta tullut ja viehekin tuntuu Hippiäisiä kiinnostavan. Näillä eväillä on hyvä lähteä syksyä vastaanottamaan. Sienimetsät odottavat, Hiljasta ja Hymystä saattaapi tulla vielä oivia suppilovahverokoiria, kunhan koulutuksemme edistyy!