sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Pennut yhdeksän viikkoa

Äiti Hilja ja lapset leikin tuoksinassa.


Perheen vauhtineiti, Hymy


Armas rakastaa vaaleanpunaista


Armas, touhupylly



Voitto


Voitto, viksu ja vilmaattinen





Aika kuluu, pennut kasvavat ja vähitellen lentävät pois pesästään omiin koteihinsa. Viimeisin matkaaja oli Severi, hieno ja viisas pieni koirapoika. Onnea Severin ja perheen yhteiselle taipaleelle. Kasvattajana mieltä lämmittää ja silmää kostuttaa kuulla hienoja uutisia reippaista, rohkeista ja avoimista ( ja villeistä!) pennuista ilahduttamassa uusia perheitään.


Täällä kotirintamalla aikuisen koiran elämään kuuluvia asioita harjoittelevat Hymyn lisäksi Voitto ja Armas, jotka ovat vielä vailla niitä omia kotejaan. Pienten koirien elämään kuuluu harjoitella remmikävelyä, autoajelua, takin päälle pukemista ja uusiin ympäristöihin ja asioihin tutustumista. Uusiin ympyröihin tutustumisessa pennut ovatkin olleet kiitettävän omatoimisia ja aidan ali ryömiminen on harrastusmuotona uusinta uutta.
Uusimpia kuvia löytyy osoitteesta: http://picasaweb.google.fi/koskela.tanja/25102009#












sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Pennut kahdeksan viikkoa

Hymy ja Armas lepotauolla.


Voitto nauttii syysauringon säteistä. Vode etsii vielä omaa kotia.


Äitin tyttö Hymy osaa jo poikien kiusaksi hypätä ihan ite sohvalle. Läl-läl-lää!


Mikään asia ei ole niin vähäpätöinen, etteikö siitä kannattaisi nahistella, tuumaavat Hymy ja Severi.



Hassu ja höpsö Armas etsii vielä omaa kotiaan.


Severi, karhunpoika.



Niin se aika vain rientää ja Hiljan lapsista ensimmäiset lensivät jo pesästään. Helka ja Elsa (Viivi) muuttivat omiin koteihinsa Jyväskylään, joten tulemme toivottavasti tapaamaan vielä paljon. Vaikka tuntuikin haikealta luopua pennuista, niin tuntuu myös mukavalta tietää niiden olevan odotettuja ja rakastettuja. Kummankin alkutaival uusissa kodeissaan on sujunut enemmän kuin mallikkaasti uusien ihmisten ja uusien koirakavereiden kanssa.


Hilja ei tuntunut parin lapsosen häviämistä edes huomaavan. Johtuneeko siitä, että jäljelle jääneet pitävät nykyisin entistä kovempaa meteliä ja niiden paimentamisessa alkaa jo hoitotäti Vimmakin vallan vetristyä ja välillä ei oikein tiedä, johtaako yleistä kaaosta pennut vaiko aikuiset koirat. Hauskaa niillä näkyy kuitenkin olevan.


sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Pennut seitsemän viikkoa

Elsa (=Viivi) on vilkas ja meneväinen tummasilmä, joka on aina valmis pusuttelemaan. (Varattu)

Helka on tulisieluinen taistelija. " Mä haluuuuun!!!!" on Helkan lempisanonta. (Varattu)


Hymy on vikkeläkinttuinen, mutta rauhallinen, joskin sen mielipuuhia on jatkaa äitinsä perintöharrastuksia eli tapetin vaihtoa ja seinien kulmien pyöristyksiä. Hymy jääkin kotiin äitinsä kanssa suunnittelemaan asunnon ehostusta.

Voitto on rauhallinen, raamikas ja voimakas poikakoira, joka tappaa vain virtahepoja ja elefanttaja. (Vapaa)



Severi on tasapainoinen ja elämän uusiin asioihin järkevästi suhtautuva utelias nuoriherra. Viisas ja avoin poikakoira (Vapaa)




Armas, Herra Elohiiri, joka on aina siellä, missä tapahtuu. Iloinen ja tempperamenttinen olento, joka ei jätä ketään kylmäksi. (Vapaa)





Aika vierähtää sukkelaan ja pienten koirien elämään mahtuu monenlaista puuhaa. Juokseminen ja telmiminen kavereiden kanssa on äänekästä ja vauhdikasta. Mamman kanssa on jo käyty ensimmäisellä metsästysreissullakin (emännän kauhuksi). Eläinlääkärissäkin käytiin isolla porukalla ja kaikki pennut todettiin terveiksi ja hyvinvoiviksi. Tulipa sitten näpsäistyä jokaisesta pentusesta ihan oma potrettikuvansakin.
(Kuvia klikkaamalla ne saa näkyviin suuremmassa koossa.)












lauantai 3. lokakuuta 2009

Pennut kuusi viikkoa

Välillä voi Severikin pysähtyä poseeraamaan sievästi.



Elsa, tuleva lammaskoira?


Armas ja Hymy harjoittelevat koiratanssin askelkuvioita.




Armas Helka Hirmuisen tassun alla.



Vimma-täti selvittää Severille muutamia elämän tosiasioita...



Voitto ja Severi mittelevät voimiaan.



Armas tietää, että ruusunmarjat ovat terveellisiä.


Kuusi viikkoa elettyä elämää takana ja meno on ajoittain kuin Villissä Lännessä. Äänet kovenevat ja tahtojen taisteluita käydään niin pentujen kesken kuin emännänkin kanssa. Hilja suhtautuu lapsosiin kovin kärsivällisesti ja leikkii niiden kanssa ajoittain. Kovapäisimmät saavat äidiltä hellää "erityisopetusta". Hoitotäti Vimmakin on jo lapsenvahtina ja sen mielestä on erityisen hauskaa jahdata niitä ja ihan pikkuisen vaan vingutella. Ulkomaailmaan tutustuminen on alkanut ja siellä onkin pentusten mielestä hurjan hauskaa!