lauantai 9. marraskuuta 2019

Tuulispäänä taivaanrannassa

Voisin aloittaa tämän tekstin samoilla sanoilla kuin edellisenkin; vuosi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja edellisestä erosta. Kipeästä erosta. Niin kipeästä, että en ole Hiljan kuvia katsonut täältä koneelta lähes vuoteen.
Hiljan poismenosta on nyt siis melkein vuosi. Hilja ehti viettää arvolleen sopivat 13-vuotissynttärit kavereiden kera, se oli reipas sienestys- ja marjastuskaveri melkein viimeisiin aikoihinsa saakka. Hilja eli täyden elämän. Koira joka teki kaiken täysillä, koira joka oli minulle lähes täydellinen. Rouva Tuulispää reagoi kaikkeen kiihkeästi ja voimallisesti, se myös rakasti täydestä sydämestään, se oli täydellinen äiti. Ja miten täydellisen kaunis ja ylväs se olikaan. Ehkä viimein on aika uskaltaa muistella.




























Kiitos sinulle Ystäväni! Olit niin paljon!