lauantai 26. maaliskuuta 2011

Tummia pilviä kevään taivaalla

Kuva: E. Seppälä


Keväthanget ja auringon lämpö ovat viime aikoina ihastuttaneet niin minua kuin koiriakin. Viime päivinä on mieli ollut kuitenkin matalalla. Käytin Hiljan uudemman kerran sydänultrassa ( ultrattu siis ensimmäisen kerran ennen pentusuunnitelmia vuonna 2009 ) sydänkuuntelussa kuuluneen sivuäänen vuoksi. Hiljalla todettiin läppävika, mitraali- ja tirkuspidaalivuotoa. Ulkoisesti sydämessä ei ollut muutoksia.

Tällä hetkellä Hilja on täysin oireeton ja entiseen tapaansa uhkuu voimaa ja juoksemisen riemua. Joten toistaiseksi tilannetta seurataan ja uusintakontrolli suoritetaan vuoden kuluttua. Nyt Rouva Tuulispää viettää siis täysin normaalia elämää entiseen tapaansa viilettäen, kaula kaarella, lihakset pullistellen, korskuen kevään houttelevien tuoksujen innoittamana. Hiljan terveyttä ja elinvoimaa uhkuvaa olemusta seuratessa onkin hyvin vaikea uskoa diagnoosin paikkansapitävyyteen. Sairauden eteneminen on hyvin yksilöllistä ja lääkitys aloitetaan vasta oireiden ( rasituksensietokyky heikkenee, voimattomuus, yskä jne. ) ilmaannuttua. Toivokamme kuitenkin, että tähän menee vielä pitkä aika ja Hilja saa viettää vauhdikkaan ja täysipainoisen, pitkän elämän!


Viime aikoina on whippetien terveyden tutkimiseen kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota, myös tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet paljon ja uutta tietoa on jatkuvasti saatavilla entistä enemmän. Kaikkea ei voi kuitenkaan tutkia ja ennustaa. Yllätyksiä sattuu, kun on kyse elävistä olennoista. Kaikkia sairauksia ei voida ennustaa ja poissulkea, mutta mielestäni on kuitenkin erittäin tärkeää tulevaisuuden whippetin kannalta, että käytämme niitä tutkimusmenetelmiä ja -tuloksia, mitkä meillä tällä hetkellä on saatavilla. Jotta rakkaat puikkonokkamme säilyisivät terveinä vielä tulevaisuudessakin. Ja vaikka joskus se tieto tekeekin kipeää.


Pari linkkiä endokardioosista: