Tässäpä samasta puusta veistetyt äiti ja poika, Hilja ja Vode. Joutsenkaulat :)
Ja tässä väsynyt, mutta ilmeisen onnellinen uusi valio.
Muutoin elämä sujuukin tasaisesti ja elikot ovat olleet terveitä. Lunta riittää ja paljon ollaan lenkkeilty pimeissä metsiissä valopantojen ja otsalamppujen loisteessa. Siinäpä sitä tunnelmaa kerrakseen. Hiljan ja Hymyn kanssa on harrasteltu agilityä, mikä on monenmoisista vastustuksista ja haasteista huolimatta (tai ehkä juuri niiden vuoksi) ollut tosi mukavaa. Koska teen työtäni ihmisten mielensisäisten vaikeuksien parissa, niin myös koiran päänsisällön ongemien ratkaisu tuntuu luontevalta ja jopa innostavalta. Ja joutuupa siinä omiakin päänsisältöjä välillä pohtimaan, kun aina asiat ei suju niinkuin Strömsössä, Mutta voi jee, niitä pieniä onnistumisen hetkiä! Niillä taas jaksaa pitkälle.
