keskiviikko 3. elokuuta 2011

Pröystäilyä

Kotioloissa.


Virallisesti.


Kukapa sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse. Tai koira tässä tapauksessa. Ja omistaja ylpeilee kaunokaisestaan.

Meille ei näyttelyistä ole suuria voittoja herunut, mutta niistä pienistä iloitaankin sitäkin enemmän. Keski-Suomen Vinttikoirakerho järjesti 2.6.11. perinteisen epävirallisen kesänavaustapahtuman näyttelyineen. Epävirallisena tuomarina toimi pitkän linjan koiraharrastaja Susanna Uusitupa-Kärppä, kennel Didaktics. Hilja valittiin jo toistamiseen näyttelyn kaunemmaksi, mistä olimme kovin otettuja. Titteliäkin tärkeämpää oli kuitenkin "tuomarin" kuvaus Hiljasta: " Voittajan valinta ei sitten ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin. Valitsemani whippet oli mielestäni varsin osuva yhdistelmä vahvuutta ja voimaa, sekä siroutta ja eleganssia, olematta silti millään lailla hento. Koira esiintyi hyvin ja se esitettiin erinomaisessa lihaskunnossa". Tuomari lisäsi sanallisena kommenttinaan vielä, että hänen mielikuvissaan vinttikoira kuvastaa juuri näitä Hiljassa esiin tulevia elementtejä.

Vaikka tapahtuma oli kovin pienimuotoinen, olin kovin otettu noista lauseista, jotka samalla kuvaavat niin hyvin omia ajatuksiani Hiljasta ja siitä, miltä whippetin mielestäni kuuluu näyttää. Sporttisuutta, vahvuutta ja eleganssia. Näitä asioita jaksan meidän Rouva Tuulispäässä ihastella päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Mikään koira ei tokikaan ole täydellinen, mutta Hilja on ulkoisesti hyvin pitkälti sitä, mitä minä olen koiraltani aina halunnut. Ugh, olen puhunut. Ihanhan jo alkaa nolottaa...

Mutta nyt lähden taas ihastelemaan ikiomaa kaunokaistani!