Maaliskuu alkoikin erilaisissa merkeissä, kun peräkammarin pojaksi jo täällä kotikotona tituleerattu Halla saapui asustamaan äipän ja siskon seuraksi. Vaikka olimmekin vuosien varrella melko paljonkin tapailleet, niin uusi tilanne kuitenkin etukäteen jännitti. Kaikki on kuitenkin sujunut paremmin kuin hyvin. Halla sujahti laumaan kuin ei olisi sieltä koskaan poissa ollutkaan. Äitinsäkin otti pojan heti siipiensä suojaan ja sallii sille kaikenlaisia erivapauksia, mitä ei tyttärelleen suo.
Halla, Hanna, Poika nimeltä Päivi. Halla on pieni ja kultainen. Ihmisen mieli. Se mahtuu nukkumaankin kerällä samalla tyynyllä mun kanssani. Halla haluaa myös aina olla muiden koirien kyljessä kiinni. Se tunkee nukkumaan toisten viereen ja päälle, vaikka toiset yrittäisivät kuinka ilmoittaa, että paikka on varattu. Mutta eihän sille kukaan tosissaan mitään voi sanoa, koska se on niin Armas. Halla on erityislaatuinen. Halla ei ole koira, ei edes whippet. Halla on Olento. Jotakin sadun ja toden väliltä.
|
Jo pienenä Halla tiesi, miten tätien sydämet sulatetaan |
|
Isosisko ja sen pikkuveli |
|
Äiti ja poika |