Viime syksy meni monenlaisissa puuhasteluissa. Hymy harrasteli aktiivisesti agilityä ja Hiljan kanssa totesin, että sillä rintamalla emme ymmärrä toisiamme. Hilja siis pääsee jatkossa hallille rallattelemaan omiaan ihan omanlaisella tyylillään. Hiljan tyyli onkin sangen omintakeinen ja vinttikoiramainen; nopeus ja itsenäisyys on valttia! Hilja suorastaan räjähtää päästessään kentälle. Vapaaksi päästyään se kaahottaa ensin muutaman kierroksen, hyppää pari aitaa, juoksee putken läpi, juoksee puomin vauhdilla, sitten taas pari kaahotusta aitoineen ja putkineen ympäri kenttää, jonka jälkeen se menee ovelle kertoen, että eikös tämä ollutkin nopeuslaji. Homma hoidettu. Tämän jälkeen Arvon Ladyltä on turha enää odottaa minkäänlaista yhteistyötä, koska sitten otetaan käyttöön surkeaakin surkeampi "olen pieni, säälittävä whippet, äiti älä lyö -moodi". Niin hassu, että ei sille voi kuin nauraa!
Hymppiksen kanssa harrastellaan agilityä päämäärätietoisesti, mutta ei vakavasti. Kaikenlainen puuhastelu koirien kanssa on minusta äärettömän hauskaa, joten miksipä ei tällä hetkellä myös agility. Eniten kuitenkin nautin opettamisesta ja yhteistyöstä koiran kanssa. Ja siitä, että näkee koirankin nauttivan oppimisesta, onnistumisesta ja yhdessä tekemisestä. Mutta saapas nähdä, mitä me tässä kevään aikana vielä kehittelemme. Hilja on ainakin suuntaamassa dobo-kurssille. Se kun täytti jo kokonaiset 8 vuotta, ja emäntäkin huomaa olevansa päivä päivältä kankeampi ja raihnaisempi, joten ainakin emännälle yhteiset jumppahetket tulevat tarpeeseen. Hiljan askel on edelleen kovin kevyt ja mieli on ajoittain kuin tytönhupakolla. Myös Vode treenaa ahkerasti agilityn saralla, joten ehkä tulemme heitä näkemään jopa kilpakentillä jonakin päivänä.
Kuvassa käydään Hymyn kanssa vielä läpi agilityradan viime hetken suunnitelmat. (Kuva: Annika Sorri)
Syksyn aikana kolme Hippiäistä kävi sydänultrassa Jyväskylän Eläinklinikka Tähden Anu Kaistisella. Hippiäisen Elohopea (Halla) ja Hippiäisen Elovilja (Hymy) saivat täysin puhtaan tuloksen. Hippiäisen Eloriehan (Vode) sydämestä löytyi minimaalinen vuoto, mutta tällä hetkellä sen voi katsoa olevan merkityksetön. Tilannetta kuitenkin seurataan ja kontrollikäynti on kahden vuoden kuluttua. Näyttelyissä on Hippiäisiä näkynyt syksyn aikana hyvin vähän. Itse en oikein noista hallinäyttelyistä perusta (huono hermorakenne!), mutta ehkäpä me sitten kesällä taas lähdemme eväsretkelle koiranäytelmiin. Hippiäisen Elovena kuitenkin käväisi Jyväskylän näyttelyissä ja menestyikin vallan hienosti ERInomaisella arvostelulla ja SA:lla. Hieno tyttö!
Mutta nyt on siis käsillä uusi vuosi, jonka vaihteeseen on kuulunut monenmoista hyvää, mutta myös suurta surua. Toivotaan tulevan vuoden olevan kaikin puolin antoisa ja riemullinen, tuokoon se mukanaan onnea ja tasaista rauhaa, mutta myös voimia vastoinkäymisten ja muutosten keskelle.
Alla olevat kuvat kuvaavat parhaiten meidän arkea ja sitä, mikä on pienille whippeteille tärkeintä elämässä: oma koti, lämpö ja turvallinen olo.
Ps. Nämä kuvat on suunnattu erityisesti Pentille ja Marjatalle!
