perjantai 2. heinäkuuta 2010

Surun päivä

Vimma ja Unilelu ovat nyt erottamattomat.


Vimmalla oli kova, pelottava ääni, joka ei koskaan vakuuttanut ketään. Jopa pennutkin jallittivat sitä 6-0.


Kaunis Vimma.


Tänään on ollut ikävän ja jäähyväisten päivä. Vimman aika seuranamme päättyi.

Vimman elämä on ollut monenlaisten vastoinkäymisten keskellä painimista. Nyt sen oli aika käydä levolle Unilelunsa kanssa. Kaipaan lempeää Kultaista Keltaistani niin suuresti!

3 kommenttia:

  1. Noora, anar894 ät hotmail.com24. toukokuuta 2011 klo 7.11

    Hei Tanja!

    Meille tuli viime kesänä kaksi aikuista whippetiä kun entisessä perheessä lapsen astma paheni ja yhteiselo koirien kanssa kävi mahdottomaksi. Meidän päiviämme ilahduttaakin nyt mm. Vimman sisko Ruusa (Adoration). Tuli mieleen etsiä sisaruksia tuulenkoirat-foorumilta ja löysin esittelyviestisi, josta pääsin tänne blogiin. Olin innoissani sisaren löytymisestä, mutta tämä uutinen olikin todella surullinen. :( Osanottomme Vimman poismenosta. Katselin Vimman kuvia ja on kyllä kaunis tyttö. Harmi, kun niinkin nuorena joutui lähtemään.

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistäsi, jonka huomasin vasta näin myöhään. Mukava kuulla Vimman sisaruksista ja kuviakin olisi hauska nähdä.
    Vimma oli tosiaankin hieno koira kaikin tavoin. Vielä näin vuodenkin jälkeen kaipaan sitä kovasti. Toivottavasti te saatte Ruusan pitää luonanne pitkään!

    VastaaPoista
  3. Ovat siskokset sitten samasta puusta, sillä Ruusa on myös mielettömän ihana persoona. Hyvin herkkä, mutta tajuttoman energinen eikä pelkää ketään eikä mitään. Sellainen ihmisen mieli! Voin vain kuvitella, miten paljon ikävöit Vimmaa.

    Ruusasta on muutama kuva Petsiessä mieheni käyttäjätunnuksella: http://www.petsie.fi/pet.php?petid=160448

    VastaaPoista