Hippiäiset: Kesäfiilistelyä

Tässä minä istuskelen keskellä maalaismaisemaa ja aikani kuluksi aloin vaihteeksi päivitellä kuulumisia. Vähän väliä täytyy kuitenkin pysähtyä katselemaan ja ihastelemaan ikkunasta näkyvää luonnon rauhaa. Vielä kuuluu lintujen laulu, mutta pian nekin hiljenevät. Ympärillä täydellinen hiljaisuus. Ja valoisa kesäyö. Autuutta.
Koirat ottavat tästä mökkeilystä myös kaiken irti. Nyt ne pötköttävät reporankoina vauhdikkaan päivän uuvuttamina. Kauhukaksikko tuppaa tekemään turhankin itsenäisiä reissuja ja varsinkin tuon Neitikoiran sievä ulkomuoto antaa kovin harhaanjohtavan kuvan sen sisällä asuvasta mettästyskoerasta. Hallakin on jo opetellut kaahottamaan muiden mukana, mutta onneksi se kuitenkin palailee aina ensimmäisenä takaisin reissuilta, kiltti kun on.
Mutta mitäpä meille muuta? Harrastelua harrastelun perään. Agilityä, doboilua, maastoilua (Hymppis sai sertin!), ratajuoksua, jälki-, haku- ja viestilajien alkeita ja Hallan kanssa aloiteltiin rallytoko, jotta oppisimme vielä paremmin tuntemaan toisiamme. Se vaikuttaakin vallan mielenkiintoiselta lajilta. Hilja hömpöttelee mielensä mukaan mitä milloinkin.
Hallan kotiutuminen meille on sujunut todella helposti. Alkuperäinen ajatukseni oli sen meille muutettua, että mikäli vastaan sattuisi tulemaan koti, jolla olisi tarjota Pikku Prinssille Maailman Paras Koti, niin Halla voisi kenties sellaiseen muuttaa. Mutta. Pikku Prinssin vaatimuksiin soveltuvaa kotia tuskin löytyy, koska Pikkumies tarvitsee jotakin, mitä ei varmaankaan kenelläkään ole tarjota. joten tuossa se nyt siskonsa kyljessä tyytyväisenä uinailee. Mun.
Mutta nyt pitää taas lähteä tunne ulos illan viimeisiä ääniä kuuntelemaan. Mettästyskoerat saavat tähän aikaan illasta olla remmissä, koska päivän saalis on ollut vain vaivaiset pari myyrää ja muuta ei tarvita.