Uusivuosi kirottuinen raketteineenkin on lusittu. Mulla on aina joku koirista pelännyt sitä taivaan niskaan putoamista, joten uudenvuoden juhlistamisesta ei ole sen kummemmin koskaan tullut mitään. Pikemminkin aina on joutunut laskemaan tunteja siihen, miten kauan tätä vielä kestää. Sitä niiiiin toivoisi, että ihmiset noudattaisivat sovittuja aikarajoja rakettiensa kanssa, mutta tämä toive tuskin tulee toteutumaan. Koiran hätää on niin surullista seurata. Se raukka kun ei mitenkään voi ymmärtää, mitä on tuo rätinä, taivaan täyttävä valo, suhina, savu, ujellus, vihellys ja kumina.
Tällä kertaa tuosta kauhusta on taas selvitty. Mitenkähän sitä ensi vuonna taas selvitään?
Kuvassa kummitytön uudet sukat. Ja ehkä siinä sivussa jotakin muutakin :)
(Kuva: T. Rammo)
Iiiihana kuva <3
VastaaPoista-Emmi