Hippiäiset: Keväinen päivitys

Kyllä se kevät sieltä tosiaan keikkuen tulevi, kun jokakeväinen sorsapariskuntakin on jo ilmaantunut portaille odottamaan koiria iltalenkille. Eli jokapäiväinen jännitysnäytelmä on aina edessä, kun lähdetään lenkille ja avaan oven. Joskus on lähdetty ovenkarmit kaulassa. Ei kiva! Kissatkin ovat jo ilmaantuneet ja yhtä kadunpätkää joudummekin välttelemään siellä reviiriään pitävän erittäin pahansisuisen kissan vuoksi. Siilejä ei ole vielä näkynyt, mutta voi jee, ne ne vasta emännälle harmaita hiuksia aiheuttavatkin. Mutta näistä jännitysmomenteista huolimatta kevät on kyllä parasta aikaa! Koirien menojalkaa vipattaa taas kovasti ja Hilja the Hurjapään askelkin kevenee entisestään (tämäKIN aiheuttaa emännälle lisää harmaita hiuksia).

Hilja ja Hymy poikkesivat Vaasassa näyttelyssä ja molemmat olivat tuomarin mielestä ERInomaisia rotunsa edustajia. Hymppis oli lisäksi avoimen luokan neljäs. Tänään suunnistamme vielä KSVKK:n järjestämälle ja Helinin Kirsin luotsaamalle näyttelyharjoittelun intensiivikurssille. Sen jälkeen meidän kaikkien pitäisi esiintyä kehässä entistä paremmin ja erityisesti iloisemmin.

Hymppis, Hilja ja Vode on harrastelleet agilityä innokkaasti. Hiljakin on löytänyt sisäisen lapsensa ja on agilitykentällä suorastaan villi. Tokikaan agilityn perustavaa laatua oleva tarkoitus ei ole se, että koira kaahottaa itsekseen ympäri kenttää kiipeillen omatoimisesti mahdollisimman korkealle ja mahdollisimman lujassa vauhdissa, käyden välillä hieman ohimennen pujottelemassa keppien lomassa ja syöksyy sitten naama loisten pöydälle pönöttämään ja namia oottamaan. Mutta koska Hiljan agilityuran tarkoitus oli löytää iloa tekemiseen, niin se on totta totisesti löytynyt. Tooosi hauskaa on meillä molemmilla!!!

Muutaman viikon kuluttua suuntaamme Saarijärvelle konekarhutestiin Hallan, Voden, Hymyn ja Hiljan kanssa. Voip olla, notta silloin on koirien ilme hiukkasen vakavampi!
Kovasti on siis puuhastelua koirarintamalla. Kesä tuo mukanaan vielä omanlaisensa aktiviteetit mm. maastokisojen ja kenties ratakisojenkin parissa, joten aika ei ehdi pitäksi käymään. Mutta parastahan se tässä koirien omistamisessa on tämä tavallinen arki ja nämä hyväntuulenhemmot, jotka tuovat niin paljon iloa elämään!

Tässä vielä muutamia kuvia talvikeleistä.