Kevättä rinnoissa

Välillä ollaan sivistyneestikin. Nala, Hilja, Hymy ja Vode.

Jalon lapset. Hilja ei tunne noita. (Kuva E. Seppälä)

Hilja ja kevään tuoksut.

Severi facebookissa. (Kuva: M. Lehtonen)

Vode mielikuvaharjoittelee agiliitoa. (Kuva: E. Seppälä)

Vikkelä ja kaunis Nala, neiti elohiiri, jolla energiaa riittää.

Turhan harvoin tulee tänne kirjoiteltua. Viimeisissä päivityksissä hanget ja nietokset olivat vielä korkeat, mutta nyt helle jo suosii meitä, joutsenia, kiuruja, siilejä ja kissoja on kovasti liikkeellä. Talvella jo huokaisin, että Hiljan menojalkaa ei enää niin kovasti vipattaisi, mutta kevään tuoksujen myötä mammakoiran sisäinen Metsästäjä on taas herännyt henkiin ja meno on päätä huimaavaa. Valitettavasti geenit ovat ainakin tällä saralla periytyneet suoraan sukupolvelta toiselle tässä meidän taloudessa ja metsät ryskyvät, kun äiti tyttärensä kanssa viipottaa saalista etsimässä (huokaus)...

Kevät tuo mukanaan taas uuden innon koiraharrasteluun ja Hippiäisetkin suunnistavat kohti ensimmäisiä koitoksiaan maastoradoilla. Mittaukset on melkein kaikille suoritettu ja hienoissa mitoissa olivat kaikki. Halla, joka jo pienenä sai lempinimen Päivi on säilyttänyt linjansa ja pysyttelee mittaussarallakin tyttöjen sarjassa. Meidän pikkumies! Näyttelyissäkin Pyhiä Lapsia tullaan näkemään. Jännittävä kesä siis tiedossa monella saralla. Hilja ei tule enää kilpailemaan, mutta eiköhän tuota vauhtia ja jännitystä riitä tällä kotirintamallakin ihan riittämiin.

Tummia pilviä kevään taivaalla

Kuva: E. Seppälä

Keväthanget ja auringon lämpö ovat viime aikoina ihastuttaneet niin minua kuin koiriakin. Viime päivinä on mieli ollut kuitenkin matalalla. Käytin Hiljan uudemman kerran sydänultrassa ( ultrattu siis ensimmäisen kerran ennen pentusuunnitelmia vuonna 2009 ) sydänkuuntelussa kuuluneen sivuäänen vuoksi. Hiljalla todettiin läppävika, mitraali- ja tirkuspidaalivuotoa. Ulkoisesti sydämessä ei ollut muutoksia.

Tällä hetkellä Hilja on täysin oireeton ja entiseen tapaansa uhkuu voimaa ja juoksemisen riemua. Joten toistaiseksi tilannetta seurataan ja uusintakontrolli suoritetaan vuoden kuluttua. Nyt Rouva Tuulispää viettää siis täysin normaalia elämää entiseen tapaansa viilettäen, kaula kaarella, lihakset pullistellen, korskuen kevään houttelevien tuoksujen innoittamana. Hiljan terveyttä ja elinvoimaa uhkuvaa olemusta seuratessa onkin hyvin vaikea uskoa diagnoosin paikkansapitävyyteen. Sairauden eteneminen on hyvin yksilöllistä ja lääkitys aloitetaan vasta oireiden ( rasituksensietokyky heikkenee, voimattomuus, yskä jne. ) ilmaannuttua. Toivokamme kuitenkin, että tähän menee vielä pitkä aika ja Hilja saa viettää vauhdikkaan ja täysipainoisen, pitkän elämän!

Viime aikoina on whippetien terveyden tutkimiseen kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota, myös tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet paljon ja uutta tietoa on jatkuvasti saatavilla entistä enemmän. Kaikkea ei voi kuitenkaan tutkia ja ennustaa. Yllätyksiä sattuu, kun on kyse elävistä olennoista. Kaikkia sairauksia ei voida ennustaa ja poissulkea, mutta mielestäni on kuitenkin erittäin tärkeää tulevaisuuden whippetin kannalta, että käytämme niitä tutkimusmenetelmiä ja -tuloksia, mitkä meillä tällä hetkellä on saatavilla. Jotta rakkaat puikkonokkamme säilyisivät terveinä vielä tulevaisuudessakin. Ja vaikka joskus se tieto tekeekin kipeää.

Pari linkkiä endokardioosista:

http://vetcare.fi/index.php?id=163

http://www.nic.fi/~tollerit/html/laaketiedetta/sydansairaudet.htm

http://www.mysadiedog.com/geriatric/cardio.html

Talvea kerrakseen

Hilja odottaa jo malttamattomana kevättä ja metsästysaikoja.

Vode on tyylikäs nuorimies, joka harrastaa välineurheiluakin vain oikeaan asuun pukeutuneena.

Viivi vietti joulun aikoihin pari viikkoa "mummolassa". Riehumisen, juoksemisen ja painimisen keskellä otettiin välillä nokosia siskon kainalossa.

Tappajakoira Nala, peto jo syntyissään.

Halla nautiskelee alkutalven pienistä lumisista iloista.

Severi leikkii Helsinki-Vantaan lentokentällä poliisikoiraa.

Talvi erittäin runsaine lumikerroksineen alkoi aikaisin, mutta vähitellen alkaa sentään välillä jo aurinkokin pilkahdella. Siis silloin, kun ei sada lisää lunta. Runsas lumi on melko lailla rajoittanut pienten hippettien liikkumista eikä huonokuntoinen emäntäkään ole kovasti jaksanut hangessa rämpiä. Mutta selvästi nämä pienen pienet auringonsäteet ovat jo herättäneet koirien sisäisen moottorin talviunilta ja erityisesti Hilja the mammakoira on ratketa liitoksistaan ulos päästyään. Jippiaijjee ja pois alta, täältä tullaan elämä! Hymppis, perheen ilopilleri puolestaan nautiskelee pitkistä aamu-unista ja emännän puremisesta. Mitä ilmeisemmin perheen lellikin rooli on aikaansaanut hienoista kurittomuutta. Vapaa kasvatus kunniaan, tuumaavat Hilja-äiti ja emäntä!

Syksy vaihtuu talveksi

" Vote vei mun kepin! ÄITIIII!!!"

Sisarkateutta ilmassa. Nala, the Tuhatjalka on Hymppiksen mielestä aivan liian nopea.

Viivi ja idolinsa Paavo. Paavon seurassa on turvallista nukkua, sillä pienestä koostaan huolimatta Pave on Mies isolla ämmällä.

Jalo pönöttää komiasti Jyväskylän näyttelyssä. Kuva: Lotta Seppänen

Nala suoritti debyyttinsä Jyväskylän näyttelyssä. Isänsä kopio esiintyi hienosti ja varmasti kuin vanha tekijä! Kuva: Lotta Seppänen

Hiljalla ja Hymyllä on asenne kohdillaan. Varokaa hirvet ja hirvimiehet!

Taas on pitkä tovi vierähtänyt viimeisestä kirjaamisesta.

Edelliset kuvat tuovat ihania muistoja kauas taakse jääneestä intiaanikesästä, josta ei ole enää tietoakaan. Tällä hetkellä ulkona on -14 pakkasastetta ja hiihtäjät ovat vallanneet lenkkipolkumme. Mutta jos väkisin täytyy jotakin positiivista yrittää etsiä talvesta, niin se on ehdottomasti lenkkeily pimeässä metsässä otsalammpujen ja valopantojen välkkeessä. Tunnelmaa kerrakseen!

Harrastelurintamalla on alkanut hiljaiselo, mikä onkin ainakin meille ihan mukavaa melko touhukkaan kesän jälkeen. Nalan, Voden ja Viivin kanssa olemme tapailleet välillä useinkin ja sisaruksilla on aina kovin hauskaa ja vauhdikasta menoa keskenään. Hilja steriloitiin syksyllä, joten uusia puolisisaruksia ei ole nykyisille Hippiäisille tulossa. Sterilointi suoritettiin uudella tähystysmenetelmällä ja leikkaus sujui enemmän kuin hienosti. Voin lämpimästi suositella tätä menetelmää kaikille, jotka narttukoiransa sterilointia suunnittelevat! Nyt äippä opettaa taas metsästyksen saloja lapselleen. Tämän kunniaksi molemmat saivatkin tyylikkäät "asennepannat". Mahtaisi niistä moni norjanharmaa tylsine tutkapantoineen olla kateellinen!

Kokonainen vuosi!

Siimahännät.

Pieni ja vikkelä Halla vauhdissa.

Jengi.

Severi loikkaa.

Velipojan upotus.

Vesipedot.

Meillä opetellaan elämään kahden koiran ihmeen hiljaisessa taloudessa. Vimma oli laumastamme kiltein, hiljaisin, rauhallisin ja huomaamattomin ja silti sen taakseen jättämä aukko tuntuu lujana ja raskaan kuuluvana pienissä arjen hetkissä. Hilja ja Hymy eivät ole Vimman lähtöä tuntuneet omassa symbioosissaan edes huomanneen - rontit!

Elämä kuitenkin jatkaa kulkuaan. Kesä on helteineen ollut mitä ihanin ja koirat ovat polskineet sydämensä kyllyydestä. Saatiinpa aikaiseksi jopa melkein kaikki pennut ja sukulaiset kattava sukukokouskin. Oli niin mukava tavata isolla porukalla ja kaikilla oli hauskaa. Kaikki pennut oppivat uimaan ja jokunen ensirakkauden huumakin kesäillassa pilkahti (Nala-rukka!)

Ja pennutkin sitten täyttivät jo kokonaisen vuoden! Aika rientää hurjaa vauhtia. Monia uusia ja ihmeellisiä asioita on lapsosilla kuitenkin vielä opittavanaan. Saapa nähdä, mitä tulevaisuus itse kunkin kohdalla tuo tullessaan. Kauniita, komeita ja fiksuja ne ainakin jo ovat. Ulkoisesta olemuksesta onkin kiitettävää palautetta tuomareilta tullut ja viehekin tuntuu Hippiäisiä kiinnostavan. Näillä eväillä on hyvä lähteä syksyä vastaanottamaan. Sienimetsät odottavat, Hiljasta ja Hymystä saattaapi tulla vielä oivia suppilovahverokoiria, kunhan koulutuksemme edistyy!

Surun päivä

Vimma ja Unilelu ovat nyt erottamattomat.

Vimmalla oli kova, pelottava ääni, joka ei koskaan vakuuttanut ketään. Jopa pennutkin jallittivat sitä 6-0.

Kaunis Vimma.

Tänään on ollut ikävän ja jäähyväisten päivä. Vimman aika seuranamme päättyi.

Vimman elämä on ollut monenlaisten vastoinkäymisten keskellä painimista. Nyt sen oli aika käydä levolle Unilelunsa kanssa. Kaipaan lempeää Kultaista Keltaistani niin suuresti!

DLA-monimuotoisuustesti

Kaksi sukupolvea.

Hilja osallistui Marjaana Siltasen organisoimaan ja WH:n osittain sponsoroimaan (suurkiitos molemmille!) whippetien geenien monimuotoisuustestiin.

Tulokset olivat Hiljan osalta: whip14 ja whip4.

Lisää tietoa tästä koko whippet-populaatiota koskevasta tärkeästä tutkimuksesta löytyy osoitteista:

http://http//www.koirangeenit.fi/

http://http//www.genoscoper.com/testivalikoima/koirat/dla-monimuotoisuustesti/